Elokuu 2019 kalenteri

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Julkaistu: 29.07.2019

Viimeksi päivitetty: 29.07.2019

Luotu: 29.07.2019

Osumia: 98

To 1.8. Klo 18 Yhteislaulu tilaisuus, Felix -puistossa

Su 4.8. Klo 16 Ehtoolliskokous, Juha Juola

Ti 6.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta

La 10.8. Klo 13 Gospel Riders -motoristitapahtuma kauppakeskuksen edessä

Su 11.8. Klo 16 Päiväkokous

Ti 13.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Jukka ja Minna Korhonen

Su 18.8. Klo 16 Päiväkokous

Ti 20.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta

Su 25.8. Klo 16 Hyvä Sanoma -tilaisuus, Helena Kärkkäinen ym.

Ti 27.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Helena Kärkkäinen

La 31.8.-1.9. Sisäisen parantumisen seminaari, Markku ja Teija Veilo (Katso ohjelma)

Paimensana 9.5.2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 09.05.2019

Viimeksi päivitetty: 09.05.2019

Luotu: 09.05.2019

Osumia: 211

Uuden Testamentin kirjeissä on paljon ohjeita yhteisiin kokoontumisiin liittyen. Yksi sellainen löytyy 1Kor.14:26.

Armolahja opetukseen Paavali liittää ajatuksen yleisestä pappeudesta ja kirjoittaa: -"Kun kokoonnutte yhteen on jokaisella jotakin annettavaa. Kenellä laulu, opetus, ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentamiseksi."

Olemme tottuneet kokouksiin joissa yksi puhuu ja muut kuuntelevat -ja vain harvat palvelevat. Kuitenkin Raamatun opetus haastaa meitä kaikkia osallistumaan lahjojemme ja armoitustemme mukaan. Ainoa kriteeri on, että kaikki tapahtukoon rakentamiseksi ja järjestyksessä.

Meitä ehkä pelottaa avata suutamme yleisissä kokouksissa, koska emme ole tottuneet siihen. Oman lahjansa esille tuominen on itsensä likoon laittamista, vastuullista ja joskus arvostelullekkin alttiiksi asettumista.

Meillä voi olla myöskin sellainen kokous käytäntö, ettei se anna tilaa tällaiselle osallistumiselle.

Meitä voi pelottaa sekin, että aina valmiit ja tilaisuuksia etsivät "puhekoneet" valtaavat näyttämön - ja maan hiljaiset vetäytyvät pois.

Terveesti ja tasapainoisesti rakentuva seurakunta kuitenkin tarvitsee juuri niitä maan hiljaisia, tavallisia "tolkun kansalaisia", jotka uskaltavat avata suunsa ja laittaa lahjansa likoon. 
Heitä Jumala käyttää, sillä juuri heillä on ne terveelliset jarrut tuoda asiansa esiin rakentavasti ja järjestyksessä.

Kokouksen johtajalla on tärkeä rooli huolehtia kokoontumisten rakentavasta toteutumisesta ja hänelle pitää antaa myös mahdollisuus -ja auktoriteetti toimia niin.
Hän on se joka antaa tilan ja sopivan hetken muidenkin "pappien" palvella. Mietitäänpä vähän:

-Mitähän minä voisin antaa ensi sunnuntain tilaisuuteen? Olisiko joku laulu yhdessä laulettavaksi? Vai tarkoittiko Jumala, että jakaisin seurakunnan kanssa sen viime viikkoisen kokemuksen, kun sain avun vaikeassa tilanteessa? Vai pitäisikö minun rohkaista henkilökohtaisesti tuota väsynyttä veljeäni, vai pitäisikö laittaa kolehtiin erityinen lahja?
Vai pitäisikö mennä keittiölle auttamaan, vai pitäisikö rukoilla ja kehoittaa seurakuntaa rukoilemaan erään asian puolesta?
Vai pitäisikö??? Pitäisi varmasti, sillä jokaisella on jotakin annettavaa.

Sellainen on Jumalan seurakunta, jossa yleinen pappeus toteutuu käytännössä. Pitäisi saada osallistua...

Juha Juola

Paimensana talvelle 2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 03.02.2019

Viimeksi päivitetty: 03.02.2019

Luotu: 03.02.2019

Osumia: 395

Raamatussa Jumalan seurakuntaa kuvataan monenlaisin termein.
Puhutaan Pyhän Hengen temppelistä, Kristuksen ruumiista, morsiamesta, viljelysmaasta, rakennuksesta, pyhien joukosta ja Jumalan perheestä.
Voimme mieltää termit koskemaan joko paikallista seurakuntaamme, tai laajemmin koko universaalia Jumalan kansaa. Olipa niin tai näin, havaitsemme yhden asian: Jumalan kansa on monin tavoin jakaantunut ja hajaantunut joukko, vaikka Jeesus jäähyväispuheessaan uudelleen ja uudelleen palasi Rukoukseen: " Että he yhtä olisivat."

Jumalan kansan perushaava on jo vanhaa perua, kun alkukirkko aikanaan jakaantui kahteen leiriin. Sittemmin opilliset näkemyserot ovat pirstoneet kansaa yhä pienempiin osiin.
Kuitenkin kerran Taivaan valtakunnasta on vain yksi valkopukuisten joukko ylistämässä Jumalaa ja Karitsaa, Jeesusta Kristusta.

Ehkä meidän olisi aika alkaa nähdä mikä meitä yhdistää ja jättää vähemmälle huomiolle se, mikä erottaa.
Yhdistäähän niitä ennen kaikkea seurakunnan pää Kristus, johon uskomme henkilökohtaisen pelastuksen tasolla.
Meitä yhdistää pelastuksen evankeliumi, joka haastaa meitä menemään kaikkeen maailmaan viemään ilosanomaa kaikille luoduille ja meitä yhdistää yhteiseen tunnustukseen sitoutunut usko.

Yhteistä on Jeesus ja sydämen usko häneen... 

Mutta ilmennämme uskoamme monin eri tavoin. Toiset meistä ovat kiintyneet instituutioihin, ohjelmiin, menetelmiin ja rakenteisiin, -toiset ovat kiintyneet Hengen tuuliin ja "viittaavat kinttaalla" rakenteille, kunhan vain Henki johdattaa.
Toiset tahtovat ylistää, toiset tahtovat julistaa, toiset tahtovat lujittaa oppia, toiset rakkaudellista ilmapiiriä. Toiset pitävät perinteistä, toiset kaipaavat uusia tuulia.
Toiset ovat Paavalin puolta, toiset Apolloksen -ja toiset jopa Kristuksenkin puolta, vaikka eihän Kristus ole jaettu. ( 1kor.1:12-13)

Voidaksemme saattaa meille uskotun lähetystehtävän loppuun saakka, uskon että tarvitsemme kipeästi toinen toisiamme. On uskallettava ojentaa ystävyyden käsi kotiseiniemme ulkopuolellekin. 
En tarkoita seurakuntarajojemme rikkomisia. Emmehän me hajoita kotimme seiniä,- mutta hyvä suhde naapuriin auttaa koko kylää.
En myöskään tarkoita Jumalan Sanan vastaisten asioiden hyväksymistä, vaan sitä, että voisimme tunnustaa hengelliset veljemme ja sisaremme saman Jumalan perheen jäseniksi, kun perustus on sama.
Meidän tulee antaa toisillemme tilaa sydämissämme ja avartua vähän. Avainsana on kunnioitus.

Kun Jumalan kansa lopettaa keskinäisen "miekkailunsa" ja suuntaa voimansa pimenevän maailman hukkuvia sieluja kohti evankeliumin sana miekkanaan, tehtävämme toteutuu, sielut pelastuvat -ja Jeesus tulee!

Juha Juola

Paimensana 2018

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 01.12.2018

Viimeksi päivitetty: 01.12.2018

Luotu: 01.12.2018

Osumia: 592

"Usko minua, tosi ilo on vakava asia." Näin sanoi ajanlaskumme alkuvuosina elänyt Roomalainen valtiomies ja kirjailija Seneca.

Kukapa ei kaipaisi enemmän iloa elämäänsä. Arkipäivämme ovat useimmiten joko voimia koettelevaa taistelua tai harmaata ja pitkästyttävää puurtamista. Ilon pilkahdukset ovat yleensä harvinaisia ja lyhytkestoisia välähdyksiä matkamme varrella.

Eipä ihme, että suomalaiset sorvasivat arjen ratoksi sananlaskun: Itku pitkästä ilosta!
Kuka nyt kovin pitkää iloa edes uskaltaisi odottaa, kun se kuitenkin päättyy itkuseuraamuksiin.

Kun luen Raamatusta ilonkirjettä filippiläisille, tai Jeesuksen lupausta seuraajilleen mietin, miksi tämä iloisuus niin vähän tavoittaa meitä kristittyjä. Johanneksen evankeliumin luvussa 15, jakeessa 11 Jeesus sanoo: "Tämän Minä olen teille puhunut, että Minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi."

Ihmeellistä. Ilo joka on meissä (ei vain käväise silloin tällöin) ja voi tehdä meidän omankin ilomme jopa täydelliseksi.
Jeesus ei lupaa itkua pitkästä ilosta, vaan pitkää iloa itkujenkin keskelle.

Luulen, että ilon puute hengenelämässä on perimmiltään uskonpuutetta.
Jeesuksen sanat eivät tuo niihin iloa, jos epäilyttää Jumalan lupaama huolenpito -ja se, antaako Hän meille jokapäiväisen leipämme tänäänkin.
Tai jos epäilyttää onko Hän kanssamme maailman loppuun asti joka päivä, ja antaako Hän meille syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme, -vai annammeko?

Jos puuttuu uskoa, kristityn elämästä tulee jatkuvaa varman päälle elämistä, ainaista varmistelua kaikesta, loputon huolehtimista ja murehtimista milloin mistäkin.
Lopunaikojen eksytyksistä Jeesus mainitsee Luuk. 21:34 kaksi: Päihteet ja elatuksen murheet.
Harvemmin meitä sitovat päihteet, mutta elatuksen murheet sitäkin enemmän, luulisin.
Voimme myös uskonelämässämme katsella väärään suuntaan. Voimme katsella, kuinka meri ja aallot pauhaavat, emmekä nosta päätämme siihen mikä on ylhäällä, Jumala maailmassa.
Jeesus kehottaa iloitsemaan siitä, että nimemme on kirjoitettu elämän kirjaan taivaassa.
Taivas iloitsee uskon löytämistä ihmisistä.

Edessämme on syksyn harmaus ja talven tuiskut, puheet maailmantalouden ongelmista, ristiriidoista kansakuntien välillä, muuttuvasta ilmastosta ja monista muista voivottelun aiheista.
Mutta kaiken yläpuolella on Kaikkivaltias taivaallinen Isämme ja Hänen ikuinen hallintavaltansa odottamassa pasuunan merkkiääntä. Jeesus tulee!
Hänen valtakuntansa on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Tänään meiltä kysytään uskoa, rakkautta, luottamusta ja toivoa, -ja iloa joka säteilee Jumalan valtakunnasta.

Usko minua, tosi ilo on vakava asia, totesi Seneca.
Usko minua, tosi ilo on myös USKON asia, toteaa Juha Juola