Paimensana 9.5.2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 09.05.2019

Viimeksi päivitetty: 09.05.2019

Luotu: 09.05.2019

Osumia: 86

Uuden Testamentin kirjeissä on paljon ohjeita yhteisiin kokoontumisiin liittyen. Yksi sellainen löytyy 1Kor.14:26.

Armolahja opetukseen Paavali liittää ajatuksen yleisestä pappeudesta ja kirjoittaa: -"Kun kokoonnutte yhteen on jokaisella jotakin annettavaa. Kenellä laulu, opetus, ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentamiseksi."

Olemme tottuneet kokouksiin joissa yksi puhuu ja muut kuuntelevat -ja vain harvat palvelevat. Kuitenkin Raamatun opetus haastaa meitä kaikkia osallistumaan lahjojemme ja armoitustemme mukaan. Ainoa kriteeri on, että kaikki tapahtukoon rakentamiseksi ja järjestyksessä.

Meitä ehkä pelottaa avata suutamme yleisissä kokouksissa, koska emme ole tottuneet siihen. Oman lahjansa esille tuominen on itsensä likoon laittamista, vastuullista ja joskus arvostelullekkin alttiiksi asettumista.

Meillä voi olla myöskin sellainen kokous käytäntö, ettei se anna tilaa tällaiselle osallistumiselle.

Meitä voi pelottaa sekin, että aina valmiit ja tilaisuuksia etsivät "puhekoneet" valtaavat näyttämön - ja maan hiljaiset vetäytyvät pois.

Terveesti ja tasapainoisesti rakentuva seurakunta kuitenkin tarvitsee juuri niitä maan hiljaisia, tavallisia "tolkun kansalaisia", jotka uskaltavat avata suunsa ja laittaa lahjansa likoon. 
Heitä Jumala käyttää, sillä juuri heillä on ne terveelliset jarrut tuoda asiansa esiin rakentavasti ja järjestyksessä.

Kokouksen johtajalla on tärkeä rooli huolehtia kokoontumisten rakentavasta toteutumisesta ja hänelle pitää antaa myös mahdollisuus -ja auktoriteetti toimia niin.
Hän on se joka antaa tilan ja sopivan hetken muidenkin "pappien" palvella. Mietitäänpä vähän:

-Mitähän minä voisin antaa ensi sunnuntain tilaisuuteen? Olisiko joku laulu yhdessä laulettavaksi? Vai tarkoittiko Jumala, että jakaisin seurakunnan kanssa sen viime viikkoisen kokemuksen, kun sain avun vaikeassa tilanteessa? Vai pitäisikö minun rohkaista henkilökohtaisesti tuota väsynyttä veljeäni, vai pitäisikö laittaa kolehtiin erityinen lahja?
Vai pitäisikö mennä keittiölle auttamaan, vai pitäisikö rukoilla ja kehoittaa seurakuntaa rukoilemaan erään asian puolesta?
Vai pitäisikö??? Pitäisi varmasti, sillä jokaisella on jotakin annettavaa.

Sellainen on Jumalan seurakunta, jossa yleinen pappeus toteutuu käytännössä. Pitäisi saada osallistua...

Juha Juola

Syvemmälle Raamattuun 27.4.2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Julkaistu: 25.04.2019

Viimeksi päivitetty: 25.04.2019

Luotu: 25.04.2019

Osumia: 116

Huhtikuun/Toukokuun 2019 Tilaisuuksia

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Julkaistu: 13.04.2019

Viimeksi päivitetty: 22.04.2019

Luotu: 13.04.2019

Osumia: 157

Su 14.4. Klo 16 Raamattulähetyskokous, Gideonit (Uhrilahja Gideon työlle)

Ma 15.4. 17:30 Jippii -Kuoro, Ilotulitus

Ti 16.4. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Joonas Pehkonen

Pe 19.4. Klo 18 Ristin Sanoman ilta, Juha Juola ja Henriikka Mäkelä

Ma 22.4. Klo 16 Medialähetystilaisuus IRR-TV, Heikki Uusikylä ja Ari Talja (Uhrilahja IRR-TV työlle)

Ke 24.4. Klo 18 Naisten kesken, Montussa

Su 28.4. Klo 16 Raamattutunti, Juha Juola ja Taneli Halonen

Ma 29.4. Klo 17:30 Jippii -Kuoro, Ilotulitus

Ti 30.4. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta yhdessä Vapaaseurakunnan kanssa, Joonas Pehkonen

Su 5.5. Klo 16 Ehtoolliskokous, Juha Juola ja Mikael Lankoski

Ma 6.5. Klo 17:30 Jippii -Kuoro, Ilotulitus

Ti 7.5. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Juha Juola

Ke 8.5. Klo 18 Naisten kesken, Montussa

Su 12.5. Klo 16 Äitienpäivä kokous, Juha Juola ym.

Ma 13.5. Klo 17:30 Jippii -Kuoro, Ilotulitus

Ti 14.5. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Petri Joona

Su 19.5. Klo 16 "Israel vainottu kansa" Musiikkijuhla, Petri ja Ulla Ronkainen

Ma 20.5. Klo 17:30 Jippii -Kuoro, Ilotulitus

Ti 21.5. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta

Ke 22.5. Klo 18 Naisten kesken, Menemme ulos syömään

La-Su 25.-26.5. Maakuntajuhlat Rovaniemellä, Ei omaa kokousta

Paimensana talvelle 2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 03.02.2019

Viimeksi päivitetty: 03.02.2019

Luotu: 03.02.2019

Osumia: 268

Raamatussa Jumalan seurakuntaa kuvataan monenlaisin termein.
Puhutaan Pyhän Hengen temppelistä, Kristuksen ruumiista, morsiamesta, viljelysmaasta, rakennuksesta, pyhien joukosta ja Jumalan perheestä.
Voimme mieltää termit koskemaan joko paikallista seurakuntaamme, tai laajemmin koko universaalia Jumalan kansaa. Olipa niin tai näin, havaitsemme yhden asian: Jumalan kansa on monin tavoin jakaantunut ja hajaantunut joukko, vaikka Jeesus jäähyväispuheessaan uudelleen ja uudelleen palasi Rukoukseen: " Että he yhtä olisivat."

Jumalan kansan perushaava on jo vanhaa perua, kun alkukirkko aikanaan jakaantui kahteen leiriin. Sittemmin opilliset näkemyserot ovat pirstoneet kansaa yhä pienempiin osiin.
Kuitenkin kerran Taivaan valtakunnasta on vain yksi valkopukuisten joukko ylistämässä Jumalaa ja Karitsaa, Jeesusta Kristusta.

Ehkä meidän olisi aika alkaa nähdä mikä meitä yhdistää ja jättää vähemmälle huomiolle se, mikä erottaa.
Yhdistäähän niitä ennen kaikkea seurakunnan pää Kristus, johon uskomme henkilökohtaisen pelastuksen tasolla.
Meitä yhdistää pelastuksen evankeliumi, joka haastaa meitä menemään kaikkeen maailmaan viemään ilosanomaa kaikille luoduille ja meitä yhdistää yhteiseen tunnustukseen sitoutunut usko.

Yhteistä on Jeesus ja sydämen usko häneen... 

Mutta ilmennämme uskoamme monin eri tavoin. Toiset meistä ovat kiintyneet instituutioihin, ohjelmiin, menetelmiin ja rakenteisiin, -toiset ovat kiintyneet Hengen tuuliin ja "viittaavat kinttaalla" rakenteille, kunhan vain Henki johdattaa.
Toiset tahtovat ylistää, toiset tahtovat julistaa, toiset tahtovat lujittaa oppia, toiset rakkaudellista ilmapiiriä. Toiset pitävät perinteistä, toiset kaipaavat uusia tuulia.
Toiset ovat Paavalin puolta, toiset Apolloksen -ja toiset jopa Kristuksenkin puolta, vaikka eihän Kristus ole jaettu. ( 1kor.1:12-13)

Voidaksemme saattaa meille uskotun lähetystehtävän loppuun saakka, uskon että tarvitsemme kipeästi toinen toisiamme. On uskallettava ojentaa ystävyyden käsi kotiseiniemme ulkopuolellekin. 
En tarkoita seurakuntarajojemme rikkomisia. Emmehän me hajoita kotimme seiniä,- mutta hyvä suhde naapuriin auttaa koko kylää.
En myöskään tarkoita Jumalan Sanan vastaisten asioiden hyväksymistä, vaan sitä, että voisimme tunnustaa hengelliset veljemme ja sisaremme saman Jumalan perheen jäseniksi, kun perustus on sama.
Meidän tulee antaa toisillemme tilaa sydämissämme ja avartua vähän. Avainsana on kunnioitus.

Kun Jumalan kansa lopettaa keskinäisen "miekkailunsa" ja suuntaa voimansa pimenevän maailman hukkuvia sieluja kohti evankeliumin sana miekkanaan, tehtävämme toteutuu, sielut pelastuvat -ja Jeesus tulee!

Juha Juola