Paimensana Syksy 2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 08.09.2019

Viimeksi päivitetty: 08.09.2019

Luotu: 08.09.2019

Osumia: 184

Oli kesän alku ja oli aika laittaa edesmenneitten rakkaittemme haudat kesäkuntoon. 
Oikaisin kiven ja sitten vaimoni yhdessä tyttären tyttäremme kanssa alkoi möyhiä multaa ja istuttaa kukkia.
Nojailin lapioon ja katselin.
Yhtäkkiä pieni tyttären tyttäremme katsoi minua tuimasti ja tokaisi: "Auttaisit sinäkin, etkä vain tuijottas siinä!"
Olisi niin naurattanut. Mutta tarjosin selitystä, että "kun olin jo oikaissut kiven, eikä haudan edustalle sopinut enempää laittajia, niin jäin katselemaan."

Myöhemmin muistelin tapahtumaa ja mieleeni nousi muistoja yhdessä tekemisestä ja osallistumisesta muillakin alueilla.
Muistan aikoja jolloin seurakunnalle rakennettiin talkoovoimin toimitiloja. Kaikki olivat mukana ja oltiin innostuneita. Sitten muistan aikoja, jolloin aktiivisia tekijöitä tuntui puuttuvan vähän kaikesta. 
Oli jääty katselemaan sivusta ja nojailemaan lapioon.

Niilo Tuomenoksa puhuu eräässä kirjassaan "Jumalan korpiyksinäisistä", Jotka hoitelevat Jumalan tulia silloinkin, kun muut ovat uupuneet ja soihdut ovat sammuneet. Hiljaiset ajat ovat "korpiyksinäisten" aikoja... kun työmiehiä on vähän.

Intoa ja osallistumista ei kuitenkaan herätetä syyllistämällä ja moittimalla ihmisiä.
Pitäisi löytyä motivaatio, sytyttävä syy tehdä asioita. Motivaatio voi olla se, että tekeminen tuntuu hyvältä ja saa jotain palkkiota tekemisestään, vaikkapa arvostusta ja hyvän mielen.

Pitkässä juoksussa tämä ei kuitenkaan riitä, sillä aina ei tunnu hyvältä. Kestävään tekemiseen tarvitaan toisenlainen motivaatio, taivaallinen näky.
Apostoli Paavali paljastaa motiivinsa, kun hän sanoo, "ettei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä."
Tämä taivaallinen näky kantoi häntä silloinkin kun syytettiin, ruoskittiin ja pantiin vankilaan, eikä tuntunut hyvältä.

Taivaallinen näky on sitä, että Kristuksen rakkaus "vaatii" meitä toteuttamaan kutsumustamme hyvinä ja huonoina päivinä.
Kysymys motivaatiosta on erittäin tärkeä jokaisen elämässä. Siihen kätkeytyy vastaus kysymykseen: -Miksi olen, elän ja ahkeroin?

Kun on saanut taivaallisen näyn, ei enää tarvitse nojailla lapioon ja tuijotella toisten tekemisiä, vaan osallistua ja olla mukana yhteisessä työssä.
Voi panna lusikkansa (lue lapionsa) yhteiseen soppaan Jumalalle kunniaksi ja ihmisille pelastukseksi sen uskonmäärän ja voiman mukaan, kun on Jumalalta saanut

Juha Juola

Sisäisen parantumisen seminaari

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Julkaistu: 30.07.2019

Viimeksi päivitetty: 30.07.2019

Luotu: 30.07.2019

Osumia: 369

Lue lisää: Sisäisen parantumisen seminaari

Elokuu 2019 kalenteri

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Julkaistu: 29.07.2019

Viimeksi päivitetty: 29.07.2019

Luotu: 29.07.2019

Osumia: 326

To 1.8. Klo 18 Yhteislaulu tilaisuus, Felix -puistossa

Su 4.8. Klo 16 Ehtoolliskokous, Juha Juola

Ti 6.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta

La 10.8. Klo 13 Gospel Riders -motoristitapahtuma kauppakeskuksen edessä

Su 11.8. Klo 16 Päiväkokous

Ti 13.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Jukka ja Minna Korhonen

Su 18.8. Klo 16 Päiväkokous

Ti 20.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta

Su 25.8. Klo 16 Hyvä Sanoma -tilaisuus, Helena Kärkkäinen ym.

Ti 27.8. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Helena Kärkkäinen

La 31.8.-1.9. Sisäisen parantumisen seminaari, Markku ja Teija Veilo (Katso ohjelma)

Paimensana 9.5.2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 09.05.2019

Viimeksi päivitetty: 09.05.2019

Luotu: 09.05.2019

Osumia: 402

Uuden Testamentin kirjeissä on paljon ohjeita yhteisiin kokoontumisiin liittyen. Yksi sellainen löytyy 1Kor.14:26.

Armolahja opetukseen Paavali liittää ajatuksen yleisestä pappeudesta ja kirjoittaa: -"Kun kokoonnutte yhteen on jokaisella jotakin annettavaa. Kenellä laulu, opetus, ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentamiseksi."

Olemme tottuneet kokouksiin joissa yksi puhuu ja muut kuuntelevat -ja vain harvat palvelevat. Kuitenkin Raamatun opetus haastaa meitä kaikkia osallistumaan lahjojemme ja armoitustemme mukaan. Ainoa kriteeri on, että kaikki tapahtukoon rakentamiseksi ja järjestyksessä.

Meitä ehkä pelottaa avata suutamme yleisissä kokouksissa, koska emme ole tottuneet siihen. Oman lahjansa esille tuominen on itsensä likoon laittamista, vastuullista ja joskus arvostelullekkin alttiiksi asettumista.

Meillä voi olla myöskin sellainen kokous käytäntö, ettei se anna tilaa tällaiselle osallistumiselle.

Meitä voi pelottaa sekin, että aina valmiit ja tilaisuuksia etsivät "puhekoneet" valtaavat näyttämön - ja maan hiljaiset vetäytyvät pois.

Terveesti ja tasapainoisesti rakentuva seurakunta kuitenkin tarvitsee juuri niitä maan hiljaisia, tavallisia "tolkun kansalaisia", jotka uskaltavat avata suunsa ja laittaa lahjansa likoon. 
Heitä Jumala käyttää, sillä juuri heillä on ne terveelliset jarrut tuoda asiansa esiin rakentavasti ja järjestyksessä.

Kokouksen johtajalla on tärkeä rooli huolehtia kokoontumisten rakentavasta toteutumisesta ja hänelle pitää antaa myös mahdollisuus -ja auktoriteetti toimia niin.
Hän on se joka antaa tilan ja sopivan hetken muidenkin "pappien" palvella. Mietitäänpä vähän:

-Mitähän minä voisin antaa ensi sunnuntain tilaisuuteen? Olisiko joku laulu yhdessä laulettavaksi? Vai tarkoittiko Jumala, että jakaisin seurakunnan kanssa sen viime viikkoisen kokemuksen, kun sain avun vaikeassa tilanteessa? Vai pitäisikö minun rohkaista henkilökohtaisesti tuota väsynyttä veljeäni, vai pitäisikö laittaa kolehtiin erityinen lahja?
Vai pitäisikö mennä keittiölle auttamaan, vai pitäisikö rukoilla ja kehoittaa seurakuntaa rukoilemaan erään asian puolesta?
Vai pitäisikö??? Pitäisi varmasti, sillä jokaisella on jotakin annettavaa.

Sellainen on Jumalan seurakunta, jossa yleinen pappeus toteutuu käytännössä. Pitäisi saada osallistua...

Juha Juola