Tammikuu 2020 kalenteri
- Tietoja
- Kirjoittanut Taru
- Julkaistu: 05.01.2020
- Viimeksi päivitetty: 17.01.2020
- Luotu: 05.01.2020
- Osumia: 78
Rukous- ja paastokuukausi
Su 5.1. klo 16 Ehtoolliskokous, Juha Juola
Ma 6.1. klo 17:30 Jippii -kuoro, Ilotulitus
Ti 7.1. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Juha Juola
Su 12.1. Klo 16 Päiväkokous sekä pyhäkoulu, Juha Juola
Ma 13.1. klo 17:30 Jippii -kuoro, Ilotulitus
Ti 14.1. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Minna ja Jukka Karhunen
Ke 15.1. Klo 18 Naisten kesken, Montussa
Su 19.1. Klo 16 Päiväkokous, Minna Ja Jukka Karhunen
Ma 20.1. klo 17:30 Jippii -kuoro, Ilotulitus
Ti 21.1. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Joonas Pehkonen
To 23.1. klo 13 Torstai -piiri
Su 26.1. Klo 16 Päiväkokous, Matti ja Sinikka Pellikka
Ma 27.1. klo 17:30 Jippii -kuoro, Ilotulitus
Ti 28.1. Klo 18 Jumalan kohtaamisen ilta, Petri Joona
Ke 29.1. Klo 18 Naisten kesken, Montussa
Su 2.2. Klo 16 Ehtoolliskokous, Taneli Halonen
Tammikuun kokouksien aihe on:
Rukous ja paasto
Vko 2 - Hiljenny ja odota
Vko 3 - Ylistä ja kiitä
Vko 4 - Taistele ja voita
Paimensana Syksy 2019
- Tietoja
- Kirjoittanut Taru
- Isäntäkategoria: Seurakunta
- Julkaistu: 08.09.2019
- Viimeksi päivitetty: 08.09.2019
- Luotu: 08.09.2019
- Osumia: 368
Oli kesän alku ja oli aika laittaa edesmenneitten rakkaittemme haudat kesäkuntoon.
Oikaisin kiven ja sitten vaimoni yhdessä tyttären tyttäremme kanssa alkoi möyhiä multaa ja istuttaa kukkia.
Nojailin lapioon ja katselin.
Yhtäkkiä pieni tyttären tyttäremme katsoi minua tuimasti ja tokaisi: "Auttaisit sinäkin, etkä vain tuijottas siinä!"
Olisi niin naurattanut. Mutta tarjosin selitystä, että "kun olin jo oikaissut kiven, eikä haudan edustalle sopinut enempää laittajia, niin jäin katselemaan."
Myöhemmin muistelin tapahtumaa ja mieleeni nousi muistoja yhdessä tekemisestä ja osallistumisesta muillakin alueilla.
Muistan aikoja jolloin seurakunnalle rakennettiin talkoovoimin toimitiloja. Kaikki olivat mukana ja oltiin innostuneita. Sitten muistan aikoja, jolloin aktiivisia tekijöitä tuntui puuttuvan vähän kaikesta.
Oli jääty katselemaan sivusta ja nojailemaan lapioon.
Niilo Tuomenoksa puhuu eräässä kirjassaan "Jumalan korpiyksinäisistä", Jotka hoitelevat Jumalan tulia silloinkin, kun muut ovat uupuneet ja soihdut ovat sammuneet. Hiljaiset ajat ovat "korpiyksinäisten" aikoja... kun työmiehiä on vähän.
Intoa ja osallistumista ei kuitenkaan herätetä syyllistämällä ja moittimalla ihmisiä.
Pitäisi löytyä motivaatio, sytyttävä syy tehdä asioita. Motivaatio voi olla se, että tekeminen tuntuu hyvältä ja saa jotain palkkiota tekemisestään, vaikkapa arvostusta ja hyvän mielen.
Pitkässä juoksussa tämä ei kuitenkaan riitä, sillä aina ei tunnu hyvältä. Kestävään tekemiseen tarvitaan toisenlainen motivaatio, taivaallinen näky.
Apostoli Paavali paljastaa motiivinsa, kun hän sanoo, "ettei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä."
Tämä taivaallinen näky kantoi häntä silloinkin kun syytettiin, ruoskittiin ja pantiin vankilaan, eikä tuntunut hyvältä.
Taivaallinen näky on sitä, että Kristuksen rakkaus "vaatii" meitä toteuttamaan kutsumustamme hyvinä ja huonoina päivinä.
Kysymys motivaatiosta on erittäin tärkeä jokaisen elämässä. Siihen kätkeytyy vastaus kysymykseen: -Miksi olen, elän ja ahkeroin?
Kun on saanut taivaallisen näyn, ei enää tarvitse nojailla lapioon ja tuijotella toisten tekemisiä, vaan osallistua ja olla mukana yhteisessä työssä.
Voi panna lusikkansa (lue lapionsa) yhteiseen soppaan Jumalalle kunniaksi ja ihmisille pelastukseksi sen uskonmäärän ja voiman mukaan, kun on Jumalalta saanut
Juha Juola
Paimensana talvelle 2019
- Tietoja
- Kirjoittanut Taru
- Isäntäkategoria: Seurakunta
- Julkaistu: 03.02.2019
- Viimeksi päivitetty: 03.02.2019
- Luotu: 03.02.2019
- Osumia: 751
Raamatussa Jumalan seurakuntaa kuvataan monenlaisin termein.
Puhutaan Pyhän Hengen temppelistä, Kristuksen ruumiista, morsiamesta, viljelysmaasta, rakennuksesta, pyhien joukosta ja Jumalan perheestä.
Voimme mieltää termit koskemaan joko paikallista seurakuntaamme, tai laajemmin koko universaalia Jumalan kansaa. Olipa niin tai näin, havaitsemme yhden asian: Jumalan kansa on monin tavoin jakaantunut ja hajaantunut joukko, vaikka Jeesus jäähyväispuheessaan uudelleen ja uudelleen palasi Rukoukseen: " Että he yhtä olisivat."
Jumalan kansan perushaava on jo vanhaa perua, kun alkukirkko aikanaan jakaantui kahteen leiriin. Sittemmin opilliset näkemyserot ovat pirstoneet kansaa yhä pienempiin osiin.
Kuitenkin kerran Taivaan valtakunnasta on vain yksi valkopukuisten joukko ylistämässä Jumalaa ja Karitsaa, Jeesusta Kristusta.
Ehkä meidän olisi aika alkaa nähdä mikä meitä yhdistää ja jättää vähemmälle huomiolle se, mikä erottaa.
Yhdistäähän niitä ennen kaikkea seurakunnan pää Kristus, johon uskomme henkilökohtaisen pelastuksen tasolla.
Meitä yhdistää pelastuksen evankeliumi, joka haastaa meitä menemään kaikkeen maailmaan viemään ilosanomaa kaikille luoduille ja meitä yhdistää yhteiseen tunnustukseen sitoutunut usko.
Yhteistä on Jeesus ja sydämen usko häneen...
Mutta ilmennämme uskoamme monin eri tavoin. Toiset meistä ovat kiintyneet instituutioihin, ohjelmiin, menetelmiin ja rakenteisiin, -toiset ovat kiintyneet Hengen tuuliin ja "viittaavat kinttaalla" rakenteille, kunhan vain Henki johdattaa.
Toiset tahtovat ylistää, toiset tahtovat julistaa, toiset tahtovat lujittaa oppia, toiset rakkaudellista ilmapiiriä. Toiset pitävät perinteistä, toiset kaipaavat uusia tuulia.
Toiset ovat Paavalin puolta, toiset Apolloksen -ja toiset jopa Kristuksenkin puolta, vaikka eihän Kristus ole jaettu. ( 1kor.1:12-13)
Voidaksemme saattaa meille uskotun lähetystehtävän loppuun saakka, uskon että tarvitsemme kipeästi toinen toisiamme. On uskallettava ojentaa ystävyyden käsi kotiseiniemme ulkopuolellekin.
En tarkoita seurakuntarajojemme rikkomisia. Emmehän me hajoita kotimme seiniä,- mutta hyvä suhde naapuriin auttaa koko kylää.
En myöskään tarkoita Jumalan Sanan vastaisten asioiden hyväksymistä, vaan sitä, että voisimme tunnustaa hengelliset veljemme ja sisaremme saman Jumalan perheen jäseniksi, kun perustus on sama.
Meidän tulee antaa toisillemme tilaa sydämissämme ja avartua vähän. Avainsana on kunnioitus.
Kun Jumalan kansa lopettaa keskinäisen "miekkailunsa" ja suuntaa voimansa pimenevän maailman hukkuvia sieluja kohti evankeliumin sana miekkanaan, tehtävämme toteutuu, sielut pelastuvat -ja Jeesus tulee!
Juha Juola
Paimensana 2018
- Tietoja
- Kirjoittanut Taru
- Isäntäkategoria: Seurakunta
- Julkaistu: 01.12.2018
- Viimeksi päivitetty: 01.12.2018
- Luotu: 01.12.2018
- Osumia: 955
"Usko minua, tosi ilo on vakava asia." Näin sanoi ajanlaskumme alkuvuosina elänyt Roomalainen valtiomies ja kirjailija Seneca.
Kukapa ei kaipaisi enemmän iloa elämäänsä. Arkipäivämme ovat useimmiten joko voimia koettelevaa taistelua tai harmaata ja pitkästyttävää puurtamista. Ilon pilkahdukset ovat yleensä harvinaisia ja lyhytkestoisia välähdyksiä matkamme varrella.
Eipä ihme, että suomalaiset sorvasivat arjen ratoksi sananlaskun: Itku pitkästä ilosta!
Kuka nyt kovin pitkää iloa edes uskaltaisi odottaa, kun se kuitenkin päättyy itkuseuraamuksiin.
Kun luen Raamatusta ilonkirjettä filippiläisille, tai Jeesuksen lupausta seuraajilleen mietin, miksi tämä iloisuus niin vähän tavoittaa meitä kristittyjä. Johanneksen evankeliumin luvussa 15, jakeessa 11 Jeesus sanoo: "Tämän Minä olen teille puhunut, että Minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi."
Ihmeellistä. Ilo joka on meissä (ei vain käväise silloin tällöin) ja voi tehdä meidän omankin ilomme jopa täydelliseksi.
Jeesus ei lupaa itkua pitkästä ilosta, vaan pitkää iloa itkujenkin keskelle.
Luulen, että ilon puute hengenelämässä on perimmiltään uskonpuutetta.
Jeesuksen sanat eivät tuo niihin iloa, jos epäilyttää Jumalan lupaama huolenpito -ja se, antaako Hän meille jokapäiväisen leipämme tänäänkin.
Tai jos epäilyttää onko Hän kanssamme maailman loppuun asti joka päivä, ja antaako Hän meille syntimme anteeksi niin kuin mekin annamme, -vai annammeko?
Jos puuttuu uskoa, kristityn elämästä tulee jatkuvaa varman päälle elämistä, ainaista varmistelua kaikesta, loputon huolehtimista ja murehtimista milloin mistäkin.
Lopunaikojen eksytyksistä Jeesus mainitsee Luuk. 21:34 kaksi: Päihteet ja elatuksen murheet.
Harvemmin meitä sitovat päihteet, mutta elatuksen murheet sitäkin enemmän, luulisin.
Voimme myös uskonelämässämme katsella väärään suuntaan. Voimme katsella, kuinka meri ja aallot pauhaavat, emmekä nosta päätämme siihen mikä on ylhäällä, Jumala maailmassa.
Jeesus kehottaa iloitsemaan siitä, että nimemme on kirjoitettu elämän kirjaan taivaassa.
Taivas iloitsee uskon löytämistä ihmisistä.
Edessämme on syksyn harmaus ja talven tuiskut, puheet maailmantalouden ongelmista, ristiriidoista kansakuntien välillä, muuttuvasta ilmastosta ja monista muista voivottelun aiheista.
Mutta kaiken yläpuolella on Kaikkivaltias taivaallinen Isämme ja Hänen ikuinen hallintavaltansa odottamassa pasuunan merkkiääntä. Jeesus tulee!
Hänen valtakuntansa on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Tänään meiltä kysytään uskoa, rakkautta, luottamusta ja toivoa, -ja iloa joka säteilee Jumalan valtakunnasta.
Usko minua, tosi ilo on vakava asia, totesi Seneca.
Usko minua, tosi ilo on myös USKON asia, toteaa Juha Juola
Paimensana syksylle 2018
- Tietoja
- Kirjoittanut Taru
- Isäntäkategoria: Seurakunta
- Julkaistu: 16.08.2018
- Viimeksi päivitetty: 16.08.2018
- Luotu: 16.08.2018
- Osumia: 1011
Pitkän ja lämpimän kesän jälkeen olemme siirtymässä kohti syksyä ja elämänrytmi normalisoituu pikkuhiljaa. Kesälomat on pidetty ja sää tiedotuksien antama "tukalan helteen" varoitus on jäämässä taakse.
Moni on miettinyt, onko kaikki enää kunnossa luonnon kiertokulussa, kun tällaisia helleaaltoja tulee tänne pohjolaankin. Mitäköhän muita yllätyksiä "ilmastonmuutos" tuo mukanaan. Emme voi varmuudella tietää, mitä on tapahtumassa. Raamatussa sanotaan, että "maa saastuu asukastensa alla." Ihminen sai tehtäväkseen viljellä ja varjella maata, ja viljely onkin onnistunut kohtalaisesti, mutta varjelu tuntuu enimmäkseen unohtuneen.
Nyt näyttää siltä, kuin ihmiskunta olisi siirtymässä vaiheeseen, josta Jeesus sanoo: "Ja ihmiset menehtyivät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa." (Luuk. 21:26)
On huono asia, että maa saastuu. Vielä huonompi asia se mielen saaste, joka aiheuttaa paljon muitakin ongelmia keskuudessamme. Mielensaastetta on esim. välinpitämättömyys ja ahneus. Mielensaasteesta Raamattu käyttää sanaa SYNTI. Synti on kaikenlaista vääryyttä ja pahuutta, -perusolemukseltaan synti on kapinaa Jumalaa vastaan.
Jumalasta vieraantunut ihminen yrittää selviytyä ongelmistaan yksin, ilman Jumalaa.
Seurakunnan yksi perustehtävistä on julistaa evankeliumia. Siihen kuuluu puhe synnistä, parannuksesta, Jeesuksesta ja sovituksesta. Emme voi väistää tehtäväämme, vaikka julistuksemme on ristiriidassa vallitsevien käsityksien kanssa, eikä ole enää muodissa.
Ei Raamatussa anneta toivoa tälle katoavalle maailmalle, mutta kylläkin ihmisille katoavan maailman keskellä. Ihmisten toivo on Jumalan valtakunnassa, kun he uskovat sovittajan Jeesukseen Kristukseen ja käyvät seuraamaan Häntä. Jeesus tulee takaisin noutamaan omansa kotiin ja luodaan uusi taivas ja maa.
Kuten emme voi täysin käsittää kaikkea ilmastonmuutokseen liittyvää, emme voi myöskään käsittää kaikkea Jumalan tarjoamaan tulevaisuuteen liittyvää.
Mutta tässä avuksemme astuu USKO, joka antaa meille uskon näköalan Jumalan maailmaan.
"Ja niin pysyvät nyt USKO-TOIVO-ja RAKKAUS, mutta suurin niistä on Rakkaus." (1Kor. 13:13)
Pidetään siis kiinni Raamatun sanasta ja saamastamme tehtävästä syksyn pimetessä -sillä evankeliumi on USKON, TOIVON ja RAKKAUDEN sanoma tällekkin ajalle.
Juha Juola
Uutiset
Osoitteemme
Keskikatu 21
95400 Tornio
puh. 0400-924840
tornion.helluntaiseurakunta (at) pp.inet.fi
