Paimensana talvelle 2019

Tietoja

Kirjoittanut Taru

Isäntäkategoria: Seurakunta

Julkaistu: 03.02.2019

Viimeksi päivitetty: 03.02.2019

Luotu: 03.02.2019

Osumia: 42

Raamatussa Jumalan seurakuntaa kuvataan monenlaisin termein.
Puhutaan Pyhän Hengen temppelistä, Kristuksen ruumiista, morsiamesta, viljelysmaasta, rakennuksesta, pyhien joukosta ja Jumalan perheestä.
Voimme mieltää termit koskemaan joko paikallista seurakuntaamme, tai laajemmin koko universaalia Jumalan kansaa. Olipa niin tai näin, havaitsemme yhden asian: Jumalan kansa on monin tavoin jakaantunut ja hajaantunut joukko, vaikka Jeesus jäähyväispuheessaan uudelleen ja uudelleen palasi Rukoukseen: " Että he yhtä olisivat."

Jumalan kansan perushaava on jo vanhaa perua, kun alkukirkko aikanaan jakaantui kahteen leiriin. Sittemmin opilliset näkemyserot ovat pirstoneet kansaa yhä pienempiin osiin.
Kuitenkin kerran Taivaan valtakunnasta on vain yksi valkopukuisten joukko ylistämässä Jumalaa ja Karitsaa, Jeesusta Kristusta.

Ehkä meidän olisi aika alkaa nähdä mikä meitä yhdistää ja jättää vähemmälle huomiolle se, mikä erottaa.
Yhdistäähän niitä ennen kaikkea seurakunnan pää Kristus, johon uskomme henkilökohtaisen pelastuksen tasolla.
Meitä yhdistää pelastuksen evankeliumi, joka haastaa meitä menemään kaikkeen maailmaan viemään ilosanomaa kaikille luoduille ja meitä yhdistää yhteiseen tunnustukseen sitoutunut usko.

Yhteistä on Jeesus ja sydämen usko häneen... 

Mutta ilmennämme uskoamme monin eri tavoin. Toiset meistä ovat kiintyneet instituutioihin, ohjelmiin, menetelmiin ja rakenteisiin, -toiset ovat kiintyneet Hengen tuuliin ja "viittaavat kinttaalla" rakenteille, kunhan vain Henki johdattaa.
Toiset tahtovat ylistää, toiset tahtovat julistaa, toiset tahtovat lujittaa oppia, toiset rakkaudellista ilmapiiriä. Toiset pitävät perinteistä, toiset kaipaavat uusia tuulia.
Toiset ovat Paavalin puolta, toiset Apolloksen -ja toiset jopa Kristuksenkin puolta, vaikka eihän Kristus ole jaettu. ( 1kor.1:12-13)

Voidaksemme saattaa meille uskotun lähetystehtävän loppuun saakka, uskon että tarvitsemme kipeästi toinen toisiamme. On uskallettava ojentaa ystävyyden käsi kotiseiniemme ulkopuolellekin. 
En tarkoita seurakuntarajojemme rikkomisia. Emmehän me hajoita kotimme seiniä,- mutta hyvä suhde naapuriin auttaa koko kylää.
En myöskään tarkoita Jumalan Sanan vastaisten asioiden hyväksymistä, vaan sitä, että voisimme tunnustaa hengelliset veljemme ja sisaremme saman Jumalan perheen jäseniksi, kun perustus on sama.
Meidän tulee antaa toisillemme tilaa sydämissämme ja avartua vähän. Avainsana on kunnioitus.

Kun Jumalan kansa lopettaa keskinäisen "miekkailunsa" ja suuntaa voimansa pimenevän maailman hukkuvia sieluja kohti evankeliumin sana miekkanaan, tehtävämme toteutuu, sielut pelastuvat -ja Jeesus tulee!

Juha Juola